Osa opiskelijalähettiläistä on viime aikoina kertonut blogeissaan miten päätyivät omalle opintolinjalleen, joten päätin itsekkin jakaa tarinani. Olin jo lukiossa suuntautunut vahvasti luonnontieteisiin, mutta suosikin valinta oli aina vaikeaa minulle. Kolmantena vuonna päätin kuitenkin, että lähtisin lukemaan matematiikkaa tai fysiikkaa. Kirjoitin reaalissa fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa, ja laskeskelin pääseväni suoraan yliopistoon jahka vain saisin pitkästä matikasta kirjotettua vähintään E:n. Lopulta pisteeni jäivät parin huolimattomuusvirheen takia kaksi pistettä vajaaksi E:stä, ja koska olin heti kirjotusten jälkeen mennyt töihin, en ehtinyt alkaa enää valmistumaan pääsykokeisiin, jotka sitten skippasin siis kokonaan. Minulla oli nuorempana (ja on vähän edelleenkin) jonkin verran ongelmia itseluottamuksen kanssa siinä mielessä, etten koskaan halunnut mennä kokeeseen valmistautumatta siihen kunnolla. Ajattelin, että ammattikorkeakouluun pääsisin kuitenkin varmasti sisälle, ja ainut luonnontieteiden alan koulutusohjelma joka vaikutti mielenkiintoiselta oli laboratorioanalyytikon koulutusohjelma. Niimpä päädyin Turun ammattikorkeakouluun. Laboratorioanalyytikon koulutusohjelma oli periaatteessa ihan mielenkiintoinen, mutta ei kovinkaan haastava, ja minua ärsytti monesti labrassa kun tehtiin harjoitustöitä ilman, että oltaisiin käyty teoriaa kunnolla läpi, ja kun jokin sitten meni pieleen, ei kukaan tiennyt mitä pitäisi tehdä toisella tavalla, koska annettuja ohjeita oli noudatettu ja niissä piti pysyä. Päätin melko pian, että jättäisin laboratorioanalytiikan kesken, ja aloin katselemaan muita vaihtoehtoja. Olin huvin vuoksi käynyt avoimessa yliopistossa valtio-opin kursseja, ja ne olivat sen verran mielenkiintoisia, että päätin hakea opiskelemaan valtio-opppia. Luin siis pääsykokeisiin ahkerasti koko kevään, ja kävin valtio-opin pääsykokeissa Turussa ja Tampereella. Päätin kuitenkin käydä myös kemian pääsykokeissa, koska olin edelleen kiinnostunut luonnontieteistä, ja ajattelin, että luettuani vuoden laboratorioanalytiikkaa voisin päästä helpostikkin yliopistoon kemiaa lukemaan, vaikka en pääsykokeisiin varsinaisesti ehtinytkään valmistautua valtio-opin lukemisen ohella.
Niinhän siinä sitten kävi, että pääsinkin kemiaa lukemaan Jyväskylän yliopistoon. Kemian opiskelu yliopistolla oli aikas lailla erilaista kuin ammattikorkeessa. Suuret massaluennot ja valinnan vapaus olivat täysin uutta minulle, enkä ollut muutenkaan tutustunut yliopisto opiskelun käytännön asioihin ennen kuin aloitin Jyväskylässä. Ensimmäinen vuosi meni kemiaa ja biologiaa lukiessa, ja varsinkin kemian puolella minua edelleen välillä häiritsi se, että uutta asiaa tuli paljon pienessä ajassa, eikä sitä millään ehtinyt kaikkea sisäistämään, joka ahdisti sisäistä (ja nykyisin lähes kuopattua) perfektionistiani. Minusta tuntui, etten saanut kunnon otetta kemiasta ollenkaan, eikä sen ymmärtäminen tullut koskaan minulle yhtä luonnollisesti kuin esimerkiksi biologian. Niimpä reilun kahden vuoden jälkeen rupesin taas miettimään vaihtoehtojani, ja päätin pitää välivuoden selvittääkseni ajatuksiani ja saadakseni opiskelumotivaationi takaisin. Vietin tuon vuoden Belgiassa au pairina työskennellen, ja lueskellen tiedekirjallisuutta laidasta laitaan. Belgiassa viettämäni vuosi kasvatti minua monella tavalla, ja vahvisti ajatustani pääaineen vaihdosta. Suomeen palattuani päätin jatkaa biologian perusopintokokonaisuuttani solu-ja molekyylibiologian opinnoilla. Ensimmäinen kurssini tällä linjalla käsitteli mikrobigenetiikkaa, ja se vei minut täysin mukanaan. Seuraavan vuoden pääsykokeissa pääsinkin biologialle sisään, ja täällä sitä ollaan. Tein kandin opinnot reilussa vuodessa loppuun, ja nyt viimeistelen maisterin opintojani. Kun motivaatio on kohdallaan, ei suuri kurssimääräkään ole kauheasti painanut, enkä ole kertaakaan katunut päätöstäni pääaineen vaihtamisesta. Olisin tosin halunnut tehdä myös kemiasta kandin loppuun, jos aikaa olisi ollut enemmän.
Näin jälkikäteen ajatellen olen erittäin iloinen tekemistäni virheistä matikan yo-kirjoituksissa. Tällä hetkellä en osaisi nähdä itseäni matemaatikkona, ja vaikka fysiikka minua kiinnostaakin edelleen, en tiedä olisinko sillä alalla pysynyt jos olisin sille lähtenyt. Biologia oli paras aineeni jo yläasteelta asti, mutta lukiossa suoritetun molekyylibiologian kurssin jälkeen ajattelin, että se olisi liian monimutkaista, enkä uskonut mahdollisuuksiini pärjätä sillä alalla. Kemian opintojen jälkeen siirtyminen molekyylibiologiaan kävi kuitenkin kivuttomasti, ja kemian taidoista onkin ollut suuri hyöty ja apu monilla kursseilla. Voi olla, että jos olisin jaksanut sinnitellä kemialla vielä kandin yli, olisi sitäkin alkanut hahmottaa helpommin, ja olisin voinut löytää mielenkiintoisia tutkimusaloja myös sen parista. Muistan, kuinka meille sanottiinkin heti ensimmäisenä päivänä, että vasta kandin jälkeen alkaa oikeasti ymmärtämään asioita, ja sitä ennen täytyy vain opetella asioita ulkoa ja lukea paljon, jotta saisi hyvän pohjan muodostettua. Kannattaa siis sinnitellä, jos on oikeasti itselleen oikealla alalla. Mutta pitää uskataa olla myös rohkea ja vaihtaa alaa, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. Varsinkin luonnontieteissä pääaineet tukevat hyvin toisiaan, joten aikasemmat opinnot saa yleensä helposti sisällytettyä uuteen opintosuunnitelmaan, eikä vaihto siten välttämättä juurikaan hidasta valmistumista. Ja vaikka pääaineen vaihtoon ei suoranaisesti kannusteta, eikä opinnot saisi kauheasti pitkittyä, niin täytyy muistaa, että kyseessä on sinun elämäsi ja tulevaisuutesi, ja joskus oman tien löytäminen vain vie hieman kauemmin ja voi olla mutkikkaampi kuin olisi suositeltavaa.
